Puheenjohtajan palsta Caravan -lehdessä 3/2022.
Alempana tekstimuodossa käännöksiä varten.
Olennaisen äärellä
Sokeutuminen hyville asioille on perin inhimillistä. Etsimme jatkuvaa kehitystä ja aiemmat saavutukset jäävät helposti unholaan. Alamme pitää niitä itsestäänselvyyksinä, kunnes saamme muistutuksen meille tärkeän tultua uhatuksi. Kaksi vuotta kestänyt pandemia on herättänyt huomaamaan kuinka tärkeää ihmisten tapaaminen meille onkaan. Viimeiset viikot ovat väkivallalla herättäneet näkemään rauhan haurauden. Sotatoimet lähialueillamme raapaisevat syvältä. Se pistää miettimään mistä meidät on tehty. Siedämmekö erilaisuutta? Omassa kuplassa viihtyminen voi tuoda mukavan olon, mutta se saattaa vääristää käsityksiämme.
Ymmärrys erilaisuuteen vaatii oman kuplan venyttämistä. Aiemminkin lainaamani Lapin yliopiston psykologian professori Juha Perttula esitti, että minäkuvamme rakentuu elämystemme ja kokemustemme kautta. Minäkuva kehittyy kohdatessamme uusia ympäristöjä, kulttuureita, ihmisiä. Se tekee meistä monipuolisesti asioita ymmärtäviä, humaaneja ja miksei myös sivistyneempiä. Uusien asioiden kohtaaminen on oiva lääke itseriittoisuutta ja omaan napaan tuijottamista vastaan. Vieraan kohtaaminen on itsemme kehittämistä, omien inhimillisen kykyjemme ja henkisten rajojemme löytämistä. Rakentava uteliaisuus erilaisuuteen on osa käsitystämme hyvästä ihmisestä.
Vihamielisyys, olkoot sitten kiusaamista, repivää kilpailua, syrjintää tai pahimmillaan toisten ihmisten fyysisen ja henkisen turvallisuuden rikkomista, on osoitus kypsymättömyydestä. Useimmat olettavat meidän jo päässeen primitiivisestä vahvimman voimaan perustuvasta yhteiskunnasta. Nuijan käyttö neuvotteluvälineenä on matalaotsaista. Väkivallalla ei saavuteta kestävää arvostusta. Ehkä lyhytaikaista nöyrtymistä, joka vain kasvattaa vastavoimaa.
Rakentava suhtautuminen erilaisuuteen henkii viisautta. Olen ylpeä harrastuksestamme, joka mahdollistaa ihmisille virkistyksen ja oman hyvinvoinnin lisäksi mahdollisuuden laajentaa kokemuksiamme ja ymmärrystämme erilaisuudesta. Toisia arvostaen ja heidän mielipiteitään kunnioittaen. Minulle tähän harrastukseen ei sovi kiusaaminen, syrjintä saati sitten muiden taivuttaminen väkivalloin omaan muottiin sopiviksi. Se ei sovi yksilöille eikä yhteisöille.
Yhdessä voimme olla yhteisö joka kohtaa uteliaasti erilaisuuden ja kohoaa vaihtelun voimalla alkukantaisuuden yläpuolelle! Se on hyvä teema tulevalle matkailukaudelle. Lisää herätteitä saa vaikka Caravan Show´ssa vieraillessa.
Nautitaan keväästä ja mahdollisuudesta poimia virikkeitä erilaisuudesta!
0 Kommentit