Tämä julkaisu tulee täydentymään.
Ihminen harrastuksen ytimessä
Julkisuuteen nousee usein vain päivänpolttavia asioita ja erityisesti niitä, joihin liittyy ristiriitoja. Ne synnyttävät klikkejä ja värikästä viestinvaihtoa. Käännetään ajatukset hetkeksi kestävämpiin asioihin. Sellaisiin, jotka koemme harrastuksellemme merkityksellisiksi. Voidaan puhua arvoista, mutta on hyvä tuoda niitä esille käytännön kautta. Mikä on harrastuksen ydintä ja mikä on vain pinttynyttä tapaa? Mielessäni harrastuksemme on tällä hetkellä tärkeämpi kuin ehkä koskaan aiemmin. Se on jakamisen ja suojelemisen arvoinen. Lue ja mieti tunnistatko näitä tuntemuksia itsessäsi.
Vapaus ja omien polkujen kulkeminen on ollut mielikuvatutkimuksissa kymmeniä vuosia säilynyt vakio. Mitä se tarkoittaa? Vapautta voidaan miettiä kahdesta suunnasta: vapaus tehdä jotakin tai vapaus jostakin itseä rajoittavasta tekijästä. Meille vapaus on omaehtoista ja itse valittua tekemistä. Vapautta asioista, joiden tunnemme rajoittavan tai ahdistavan meitä. Kaipaamme vapautta kun arki tai työelämän ja yhteiskunnan meille asettamat rajat eivät tunnu luontevilta. Ne ovat kuin kiristävä vaatekappale, joka tekee olomme epämukavaksi. Saa meidät pyristelemään eroon. Olennaista ei siis ehkä ole vapaus johonkin, vaan vapaus jostakin. Ydintä on irrottautuminen ahdistavista rooleista ja odotuksista. Harrastus on meille terapiaa, jonka avulla teemme omat valintamme ja etsimme omia merkityksiä arjesta irrottautuen. Emme tyydy meille tarjottuihin malleihin, mikäli ne tuntuvat ahdistavilta. Vapauden kaipuu kertoo meille asioista, joiden kanssa emme ole täysin sovussa.
Perheen ja lähipiirin merkitys on ollut meille aina tärkeä. Sen ei pidä unohtua. Lapsiperheelle harrastus tarjoaa mahdollisuuden keskittyä toisiinsa ja jättää muu maailma sivummalle. Puuhata omia juttuja. Tutkimusten mukaan harrastajille on hyvin tavanomaista muistella lapsuuden matkoja eri paikkoihin. Pääroolissa on lähes aina perheen ja ystävien läheisyys. Yksi oma tärkeä harrastuksen kokemus on, miten lomamatka ja sisarusten läheisyys kiinnitti perhettä yhteen vahvasti ja pysyvällä tavalla. Eikö tällä hetkellä olisi juuri tarvetta vähentää laitteiden sinistä valoa ja etäyhteyksiä digilaitteiden kautta – vaihtaa se läsnä olemiseen ja toinen toisiimme keskittymiseen. Se luo kestäviä arvoja ja kosketuksen todellisuuteen, tiivistää perheen. Osaammeko kertoa tästä?
Miksi investoida rahaa ja aikaa matkailuajoneuvoon, mikäli on kiinnostunut hotelleista ja yökerhoelämästä? Monen rakkain mielikuva liittyy luontoympäristöön. Parhaita harrastuksen elämyksiä on luonnon äänien ympäröimä rauhan hetki ympäristöä tarkkaillen, sen rytmiin tasoittuen. Lähtökohtaisesti karavaanarit ovat kiinnostuneita luonnosta ja siksi kunnioittavat sitä. Ulkomaiset vieraat ihmettelevät suoraa yhteyttämme luontoon, mutta myös osalle suomalaisia se voi olla vierasta. Erityisesti kaupunkielämän kangistamille matkailuajoneuvoharrastus tarjoaa oivallisen tavan kytkeytyä takaisin juurille, nauttia luonnosta ja oppia siitä. Saatamme myös lapsiamme saman kokemuksen ääreen. Harrastuksemme on aina toiminut kestävän luontomatkailun periaatteen mukaisesti. Olemme osa ratkaisua, emme osa ongelmaa.
Yksinäisyyden ja erillisyyden tunteet ovat aikamme vitsaus. Ystäväpiirimme ovat hajautuneet ja pilkkoutuneet. On ehkä vaikeampi löytää kestävää ja turvallista ”omaa” piiriä. Puhutaan ikääntyvien ihmisten yksinäisyydestä, mutta minua koskettaa vielä enemmän nuorten yksinäisyys. Epäilen lähiyhteisön puutteen olevan useasti nuorten mielenterveyden haasteiden takana. Juurettomuus. Karavaanariharrastuksessa jokainen on tervetullut omana itsenään ja jokaiselle on oma paikkansa yhteisössä. Jokainen on tärkeä. Tämä ei aina ilmene kirkkaasti sosiaalisessa mediassa, mutta kasvokkain tavatessamme tämä on edelleen perustotuus. Sinä kuulut joukkoon ja sinulla on merkitys, paikka yhteisössä juuri sellaisena kuin olet. Ei ehkä jokaisen kanssa, mutta samanhenkinen kaveri löytyy varmasti. Harvassa harrastuksessa niin eri ikäiset tai eri taustoista tulevat harrastavat tasa-arvoisesti yhdessä. Toisilleen tilaa tehden ja toisiaan tarvittaessa tukien.
Matkaillessamme tavoittelemme jotain arjesta poikkeavaa, uutta. Psykologi Juha Perttula kuvasi meidän rakentavan omakuvaamme matkalla kerättävistä kokemuksista. Maailman suurin välitön uhka on vastakkainasettelu ja vihollisuuksien lietsominen. Rakennetaan intohimoisesti asetelmia ”me vastaan ne”. Karavaanari matkustaa tutustuakseen uusiin ympäristöihin ja kulttuureihin tavatakseen erilaisia ihmisiä ja kokeakseen myös omasta ”kuplasta” poikkeavaa. Me kehitymme ihmisinä kun olemme kohteliaan uteliaita, ymmärrämme ja hyväksymme erilaisuutta, saamme ystäviä uusista piireistä. Etelä-Korean sisarjärjestön puheenjohtaja sanoi aikanaan: ”when individual people meet, they make friends not war” – ”tavallisten ihmisten kohtaaminen johtaa ymmärryksen lisääntymiseen, ei vihollisuuksiin”. Mikä voisi tämän päivän maailmassa olla sen tärkeämpää?
Näiden merkityksien jakaminen olisi monelle ihmiselle syy liittyä mukaan harrastukseen. Ne ovat asioita, joita useat meistä pitävät arvokkaina. Näiden varjolla on kevyempää kohdata arkisia kinasteluja mitättömistä asioista, yksisilmäisiä oman mielipiteen jumputuksia ja muuta turhaa keskinäistä kilpailua. Oikeasti meillä nenät osoittavat samaan suuntaan – harrastajille ja vierailukohteille parempaan tulevaisuuteen.
Rakkaudesta lajiin
Olli Rusi
0 Kommentit