Kolumnini Varsinais-Suomen SF-Caravan jäsenyhdistyksien VankkuriViesti -lehdessä 3/2023
Alempana tekstimuodossa käännöksiä varten.
VankkuriViesti 3/2023
Haastava ja palkitseva yhteisöllisyys
Ihminen on kiinnostava sosiaalinen eläin. Erityisesti karavaanari. Kuvittele hetki harrastuksemme alkuvaihetta kuusikymmentä vuotta sitten. Pari vuotta aiemmin oli autojen tuontisäännöstely purettu. Sotakorvauksien maksamisesta oli siirrytty hyvinvoinnin ja mukavuuksien lisäämiseen. Monen elinympäristö oli hiljattain vaihtunut maaseudusta kaupunkiin ja uusiin ammatteihin. Selviytymisestä ja pakkovalinnoista edettiin kohti mahdollisuuksien ja vapauden aikaa. Omilla toivomuksilla alkoi olla painoarvoa yhteisen edun lisäksi. Näin ajatellen harrastuksemme tuli suomalaisille kuin tilauksesta. Vapaus ja mahdollisuus omiin valintoihin oli jotakin vallankumouksellista. Siihen tutustuttiin yhdessä.
Harrastuksen alussa meitä yhdisti myös uusi ja outo tekniikka. Ratkottiin yhdessä sitä, millaisia rakenteita ja ratkaisuja liittyy matkailuvaunuihin. Kaupallista tarjontaa oli vielä sangen niukasti ja harrastajalla piti itsellään olla osaamista ja tietoa myös tekniikasta. Se yhdisti. Sittemmin mukaan ovat tulleet matkailun avautuminen ja uudet asiat siihen liittyen. Nyt saattaa keskeinen tavoiteltava yhteinen asia olla vapaa-ajasta saatava hyvinvointi, rentoutuminen ja irrottautuminen arkiympäristöstä. Vaihtoehtojen määrä, samoin kuin karavaanarin harrastamisen tavat ovat monipuolistuneet huimasti. Virkistyminen itselle sopivalla tavalla yhdistää silti meitä edelleen.
Samoja arvoja on kannettu harrastuksen ytimessä jo kuusikymmentä vuotta. Tottahan voittoa tavoittelematon yhdistystoiminta perustuu myös siihen, että yhdessä saamme aikaan paremmin kuin yksin toimien. Kaverille kans – kun autamme toisiamme, niin saamme kaikki. Näinhän se on ollut ja miksei olisi vastakin. Yhdistystoiminta ei ole pelkästään kaupallista toimintaa ja etuja, vaan tapa tavoittaa jotakin meille yhteisesti tärkeää. Jokainen tekee meitä yhdistävän asian eteen jotakin omien edellytystensä mukaisesti. Ei yhtä samaa toistaen, vaan toisiamme täydentäen.
Yhteen kuuluminen, joukosta erottautuminen ja oman merkityksen toteuttaminen ovat ihmisenä olemisen peruselementtejä. Miten osaamme kasvavassa joukossamme luoda edellytyksiä niille samanaikaisesti? Erottautuminen joukosta ei toivottavasti edellytä muiden vähättelyä. Mitä ylemmäs tarvehierarkiassa kivutaan, sitä olennaisemmaksi taitaa nousta käsitys kaikkia yhdistävistä asioista. Etsimällä ”vääriä” harrastamisen tapoja viemme edellytyksiä kehittymiseltä ja itsensä toteuttamiselta. Kehittyneen karavaanarin saattaakin tunnistaa parhaiten siitä, miten häneltä riittää uteliaisuutta ymmärtää omasta poikkeavien tapojen toiselle tuottamaa mielihyvää. Ei arvostellen, vaan uteliaasti. Yhteisöllisyys ilman toinen toistensa kunnioittamista supistuu pelkäksi valtataisteluksi. Se estää niin henkilökohtaisen kuin myös yhteisön kasvun.
Ollaan siis uteliaan kiinnostuneita erilaisuudesta ja myös kaverin saamasta hyvinvoinnista. Arvostan ihmistä, joka empaattisesti tunnistaa toisen hyvinvoinnin lähteet ja on halukas tukemaan niiden toteutumista. Talkootyöllä tai vaikka positiivisella vuorovaikutuksella.
On se hienoa että olet olemassa ja tuemme toistemme hyvinvointia!
Olli Rusi
Puheenjohtaja
SF-Caravan ry
0 Kommentit