Hyvä juhliva SF-Caravan Pohjanmaa ry, yhdistyksen jäsenet ja aktiivit, hyvät kutsu- ja juhlavieraat,
”Min´oon meiltä ja muut on mistä rookaa”
Etelä-Pohjalaisuus on jonkinlainen alkuvoima. Äitini suku on Evijärveltä kotoisin, mutta silti pitää hakia Etelä-Pohjanmaan museosta tukea ja taustaa sanomisille. Oma karjalainen isäni ei aina tuota pohjalaisuutta niin helposti taivuteltavana ominaisuutena pitänyt. Joskin sanomisten jälkeen sopu oli hänen mukaansa aina niin makoisaa.
”Jonsei sul oo muuta tyätä, niin notkuta eres polovias!”
Eipä tuota notkutusta ole juuri ehtinyt huomata. Aikana jolloin yhdistyksiä ei harrastuksessamme vielä sallittu, oli pohjalaisten työ jo uraa uurtava. Jäsenmäärän kasvaminen alun muutamasta perheestä nykyiseen 65 000 jäseneen on ollut yksi nujakka johon Pohjanmaa on panoksellaan vahvasti vaikuttanut.
Vuonna 1964 perustetun Asuntovaunuyhdistys SF-caravan ry:n ihan ensimmäiset Karavaanipäivät pidettiin 26.-27.5.1965 yhdistyksen ensimmäisen puheenjohtajan Antero Rankalan ollessa leiripäällikkönä. Myöhemmin Karavaanipäivät-nimisiä yhteiskokoontumisia on järjestetty Vaasassa 1972, 1981 ja 1993. Näistä viimeksi mainitun tapahtuman leiripäällikkö oli Kalervo Välimaa, tuttu mies täällä.
Pohjanmaan yhdistys toimi erittäin keskeisesti (käytännössä järjestäen tapahtuman) Pohjoismaisten Karavaanipäivien järjestelyissä 7.-11.7.1997 Vaasan Vaskiluodossa. Leirin johtotehtävissä olivat Välimaa, Jaakko Lintala ja erityisesti Arto Ranta.
Liittokokous on pidetty Vaasassa kerran, vuonna 1991.
Liittohallituksessa Pohjanmaan yhdistyksen jäsenistä ovat olleet aiemmin mainitun Rankalan lisäksi Laihialla ja Vaasassa asunut lehtori Orvo Turunen (1972-1979) ja Lars Andersson (1995-2000). Andersson toimi myös pitkän putken NCR:n edustajana, jopa varapresidenttinä osan ajasta vuosina 1997-2009.
Tänä päivänä SF-Caravan Pohjanmaa on jäsenmäärältään 10. suurin yhdistyksemme. Sitä suurempia ovat Keski-Pohjanmaa ja Seinäjoen seutu, joiden alkujuuret myös ovat Pohjanmaan kerhossa/yhdistyksessä.
Kun katsoo ympärilleen täällä Lukkuhaassa, näkee sekä edelläkävijyyden että ahkeruuden hedelmät. Olette tehneet suositun ja näyttävän paikan. Komiaahan sen olla pitää!
”Lakeus kasvatti kansan, jonka jäykkää niskaa ei helpolla taivutettu”
Joskus tulee taistelun tiimellyksessä myös haavoja. Niistä ei valiteta, mutta tämä ansaitsisi tulla kuitatuksi jonkun muun tekosina menneiden joukkoon.
Jostain nyt arvaamattomasta syystä liitto ei katsonut vuonna 1996 suopeasti yhdistyksen suunnitelmia investoida uuteen leirintäalueeseen, Lukkuhakaan. Kalliojärven Lukkuhaka tuli yhdistyksen tavoittelemaksi alueeksi vuonna 1996. Alueen avajaiset vietettiin 24.-26.5.1996. Ensimmäinen yhdistyksen syyskokous ”omissa tiloissa” pidettiin 19.10.1996. Keskeisiä hankkeen puuhamiehiä olivat Jaakko Lintala ja Kalervo Välimaa. Aiemmin ja samanaikaisesti yhdistyksellä oli oma alue Laihialla, Jokisalo nimeltään.
Pohjalainen veri kuohahti kun liiton piirissä hanke nähtiin ”matkailullisesti vähän arvoisena alueena” kun siihen haettiin lainoitusta liiton rahastosta. Majesteettirikokseen tuon voisi ehkä verrata ja vähintään historiasta tuntemattoman sivistyksen puutteeseen, eikö vain? Verinen loukkaus oli päästetty ilmoille.
Pohjanmaan yhdistyksen Reissunpäällä-lehti 3/96 kirjoitti lehden liittokokousta kuvatessaan asiasta näin, tekstistä hohkaa huotraan tarttuminen:
”Meillä ei ollut muuta esille otettavaa puheenjohtajien kokouksessa kuin aluerahaston säännöt ja eritoten lainan vakuus. Kukaan muu ei vaadi täydellisesti kaksinkertaisia vakuita kuin SF-Caravan ry myöntämistään lainoista. Ensin he kokosivat ”kentältä” varoja rahaston perustamiseksi. Sitten he jakavat mielivaltaisesti mahdollisimman vähän lainoja rahastosta vedoten verukkeen omaisiin syihin myöntämättömyytensä vakuudeksi kuten ”matkailullisesti vähän arvoinen alue”. Moiseen syyhyn kaatui muun muassa Vuokatin rinteeseen tehty alue ja melkein meidänkin Lukkuhakamme. Saimme kuitenkin liittohallituksen jäsenet vakuuttuneiksi, että matkailullisesti tärkeitä alueita on myös alppien pohjoispuolella.”
Mitkä olivatkaan tuon päätöksen vaikuttimet, ei tässäkään pohjalainen niska kääntynyt, vaan purtiin hammasta ja tehtiin mitä piti. Lukkuhaasta on tullut yksi järjestön alueiden edelläkävijöistä ja esimerkillisistä alueista Suomessa. Mm. Vaasan Pohjoismaisilla päivillä olleet vieraat olivat hyvin vaikuttuneita. Lukkuhaka on ensimmäinen SF-Caravan leirintäalue, jonka toiminta on yhtiöitetty. Lukkuhaan arvosta ollaan yksimielisiä liitossa.
Tähän istuu Aaro Hellaakosken hyvä lausahdus: ”Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki!”. Jos uusia uria halua avata, ei aina voi odottaa muiden välittömästi ymmärtävän asiaa tai ladun olevan jo valmiiksi avattuna. SF-Caravan Pohjanmaa ry ei ole tyytynyt vain seurailemaan muiden jälkiä ja alistumaan muiden ajatuksiin. Se on avannut oman latunsa, ja komean sellaisen!
Voitaisiinko näillä sanoilla haudata tuo sukupolven takainen kärhämä menneisyyteen. Kiistan jälkeinen sopu kun on niin makeaa.
SF-Caravan Pohjanmaa ry:n viidenkymmen vuoden taival ansaitsee pohjalaisen vaatimattomuuden kruunuksi vielä lainauksen museosta Tyrväältä:
”Hyvää yritetähän, mutta priimaa pakkaa tulemahan”.
Onneksi olkoon!
Lukkuhaassa 5.9.2020
SF-Caravan ry
Olli Rusi
puheenjohtaja
0 Kommentit