Kolumnini Varsinais-Suomen SF-Caravan ry jäsenyhdistysten jäsenlehdessä VankkuriViesti 3/2021.
Alempana tekstimuodossa käännöksiä varten.
VankkuriViesti 3/2021
Oikea karavaanari?
Moni muistaa kouluajoilta Maslowin tarvehierarkian. Perustarpeiden, kuten ravinnon ja turvallisuuden saavuttamisen jälkeen ihmisille tulee pakottavimpana tarpeena yhteenkuuluvuus, kuuluminen johonkin ryhmään ja hyväksymisen saaminen sieltä. Sen jälkeen nousee tarve saada arvostusta ja erottua massasta. Ylimpänä sitten itsensä toteuttamisen tarve, oman merkityksen ja arvojen toteuttaminen. Ylemmällä tasolla on merkitystä vasta kun alempi taso tuntuu jotenkin turvatulta. Olemme siis vahvasti riippuvaisia toisistamme. Kuusikymmentäluvulla, harrastuksemme yleistymisen varhaisina aikoina nuo perustarpeet ja yhteenkuuluvuuden tunne olivat yhteisöllemme keskeisiä. Oli hienoa kuulua karavaanareiden joukkoon ja olla kaikkien kaveri. Merkkinä siitä oli myös osallistuminen isoille treffeille.
Jotakin on jo saavutettu kun omien mieltymystemme mukainen harrastaminen on entistä tavoiteltavampaa, pelkkä joukkoon kuuluminen ei riitä. Jokainen harrastaa matkailuajoneuvoja oikealla tavalla, jos se tapa tuottaa itselle hyvinvointia ja mielihyvää, muiden oikeuksia loukkaamatta tietenkin. Yhteinen harrastuksemme perusta on tärkeä ja vaalimisen arvoinen.
Järjestön historian alussa harrastajia oli ensin vain yhdeksän perhettä. Vasta vuosien jälkeen saavutettiin tuhannen jäsenen raja. Tuolla joukolla oli helppo löytää yhteisiä asioita ja kiinnostuksen kohteita. Kesällä 2021 jäseniä on noin 66 000 henkeä, ajoneuvojen määrä on huimasti kasvanut. Karavaanareilla on mitä erilaisimpia mieltymyksiä ja toisistaan poikkeavia tapoja tuottaa hyvinvointia yhteisten perusasioiden tuella. Joskus näissä ryhmissä nähdään oma tapa harrastaa oikeana ja muut ehkä vähemmän arvokkaina, tai joskus jopa väärinä.
Miten sitten me harrastamme? Mikä on eniten hyvinvointia tuottava tapa? Onko toisen hyvinvointi vähemmän tärkeää kuin omat rutiinit? Me emme kaikki mahdu laadukkaiden SF-Caravan leirintäalueiden sisään. Paikkoja niissä taitaa olla vain kymmenisen tuhatta. Osa käyttää yksityisiä leirintäalueita ja osa myös vapaata luontomatkailua. Myös matkaparkeille on omat käyttäjänsä. Meitä on tiiviisti kausipaikoillaan viihtyviä harrastajia kuten myös jatkuvasti ulkomailla kiertäviä. Luontomatkailijoita yhtä lailla kuin kulttuurin tai harrastusten perässä kulkevia. Yllättävän yleinen tapa käyttää matkailuajoneuvoa on vierailut sukulaisten ja tuttavien luona. Yksikään näistä harrastamisen tavoista ei yksinään ole riittävä kuvaamaan koko kasvaneen ja monipuolistuneen joukkomme parhaiksi kokemia asioita. Oma tapa saattaa tuntua ainoalta oikealta vaikka se olisi kokonaisuudesta alle viidesosa.
Vanhemmat sisarjärjestömme esimerkiksi Briteissä ovat jo tehneet harjoituksensa erottaa todelliset perustansa erilaisista ilmentymismuodoista. Pitää nähdä metsä puilta. Puhutaan siitä, miten ihmiset joutuvat tietyn kuplan sisään ja he eivät välttämättä ymmärrä oman kuplansa ulkopuolisia valintoja. Ovatko harrastuksen olennaiset perusasiat muuttuneet? Vuosikymmenten aikana on aina noussut tärkeänä esiin vapaus valita kohteet ja aikataulut omien mieltymystensä mukaan. Vapaus tehdä omat valinnat ja nauttia niistä. Mahdollisuus virkistäytymiseen ja vaihtelun tavoittamiseen omien mieltymysten mukaan. Ne ovat yhtäläisiä niin minulle kuin sinulle, kaikille meille.
Kasvanut joukkomme ja harrastuksen suosio edellyttää meiltä että vaalimme noita perusasioita. Pitää nauttia omasta tavastaan harrastaa, mutta myös antaa tilaa muiden palkitseviksi kokemille tavoille. Eipä haittaa vaikka olisimme uteliaan kiinnostuneita siitä, mistä karavaanarikaveri omassa tavassaan nauttii eniten. Harrastuksemme on kuin kaleidoskooppi, jossa jokainen erilainen tapa harrastaa lisää myös muiden tapojen saamaa hyötyä. Yhdessä olemme enemmän.
Olli Rusi
Puheenjohtaja
SF-Caravan ry
0 Kommentit