Läheisyyttä

Caravan -lehti 1/2021 puheenjohtajan palsta.

Alempana tekstimuodossa käännöksiä varten.

Läheisyyttä

 

Piinallista on elämä pandemian varjossa. Se koettelee keskeisiä tarpeitamme, läheisyyttä ja ihmiskontakteja. Vaikka harrastuksemme pariin kuuluukin paljon erilaisia ihmisiä, on yhteenkuuluvuuden tunne ja läheisyys aivan harrastuksen ydinasioita. Joillekin se merkitsee oman perheen kanssa vietettyä laatuaikaa. Toiselle läheisyys on ystävien kanssa yhdessä puuhailua tai huulenheittoa. Kolmannelle se edustaa kuulumista itselle mieluisaan viiteryhmään, yhteisiin kiinnostuksen kohteisiin tai tarinoiden jakamista. On myös niitä, joiden lähipiiri koostuu eri kulttuureissa ja ympäristöissä läheisiksi tulleista ihmisistä sekä odotuksista uusien tuttavuuksien solmimisesta. Yhtä kaikki – hyvinvointimme on vapauden lisäksi paljolti riippuvainen ihmisistä ympärillämme.

 

Yhdistävät asiat saavat olon tuntumaan hyvältä. On hienoa kuulua itse valitsemaamme joukkoon ja kokea myös fyysistä läheisyyttä heidän kanssaan. Joskus kuulemme sydäntä särkeviä kertomuksia ihmisistä, joilta syystä tai toisesta jää puuttumaan fyysinen ja henkinen yhteys toisiin ihmisiin. Osalle läheisyyden tarve on suurempi, mutta harva todella kestää muista ihmisistä eristämistä pitkään, ainakaan terveenä. Joskus ihmisiä yhdistävä tekijä onkin yhteinen vihollinen. Siksi vastakkainasettelujen rakentelu voi olla merkki läheisyyden puutteesta. Mietipä sitä.

 

Etäisyyden pitäminen meille tärkeisiin ihmisiin saattaa herättää tunteita hylätyksi tulemisesta tai riittämättömyydestä. Muilta saatu hyväksyminen on hyvinvointimme perustaa. Nykyinen kontaktien välttäminen voi ruokkia levottomuutta. Ei, tällä hetkellä etäisyyksien ylläpitäminen ei ole hylkäämistä eikä hylätyksi tulemista – se on toisistamme huolehtimista. Tätä kirjoittaessani raportoidaan huolestuttavasta tartuntojen kasvusta ja vastuuta toisistamme korostetaan. Toivon sydämestäni että onnistumme yhdessä taltuttamaan pahimmat uhkat ennen kuin tämä lehti on kädessäsi. Presidenttimme lausui jo keväällä että nyt on aika pitää fyysistä etäisyyttä, mutta henkistä läheisyyttä. 

 

Läheisyys on parasta hoivaa levottomalle mielelle. Sosiaalisen etäisyyden ja rajoitusten vastapainona voimme korostaa meitä yhdistäviä asioita ja hoivata toistemme läheisyyden tarpeita. Sitä on ystävällinen sana tai vaikka käden heilautus kohdatessa. Se on yhtä lailla hyvinvoinnin edistämistä kuin maski kasvoilla. On hyvä kuulua yhteen ja tukea toisiamme, se on tärkeämpää kuin ennen.

 

Voidaan hyvin, pysytään terveinä ja hoivataan toisiamme, vaikka etäältä!