Olli Rusi – Kirjeitä hyllystäni

Mietteitä karavaanariharrastuksesta ja muutenkin

Kiinnostaako?

6/recent/ticker-posts

Kaikkien kaveriko?

Puheenjohtajan palstani Caravan -lehdessä 5/2022. Ylistys yksilöllisyydelle ja omaehtoiselle vapaudelle, sekä syksyn retkeilymahdollisuuksille!

Alempana tekstimuodossa käännöksiä varten.



Kaikkien kaveriko?

 

Me ihmiset olemme onneksi erilaisia! Mikä yhdelle on onnen täyttymys, saattaa toiselle näyttäytyä varsinaisena piinana. Turun Sanomien 9.8. teemalehdessä julkaistiin juttu ”Vapaa-ajalla on rentouttavaa harrastaa yksin”. Sen yhteyteen oli tehty nettikysely, jonka mukaan liikuntaa vapaa-ajalla 40% harrastaa mieluiten yksin tai yksilölajeina, 37% suosii sekä yksilö- että ryhmälajeja, 14% mieluiten kahdestaan kumppanin kanssa ja vain 9% ilmoittaa suosivansa pääosin joukkuelajeja ja viihtyvänsä osana joukkuetta. Emme matkaillessakaan ole pelkästään osa ryhmää, vaan jokaisella on oma tapansa toteuttaa oman haaveen mukainen vapaa-aika. Myös rajoitetusti sosiaalisia on suuressa joukossa paljon. Oikein ovat ne asiat, jotka tuottavat meille itsellemme parhaimman tyydytyksen, muiden oikeuksia kunnioittaen tietenkin.

 

Houkuttava kutsu ryhmään on jossain lupaus: ”Be all you can be”, eli vapaasti ”Ole paras itsesi”. Karavaanarin vapautta on harrastuksen tarjoama mahdollisuus toteuttaa mitä moninaisimpia haaveita. Saada aikaan omaehtoisia ja innostavia asioita harrastuksen kautta. Veikkaanpa että runonkeruumatkoilleen parisataa vuotta sitten Elias Lönnroth olisi valinnut matkailuajoneuvon, mikäli sellainen olisi ollut tuolloin saatavilla. Nykyisin matkailuajoneuvo on väline tavoittaa kauneimmat luontokohteet, koiraharrastus näyttelyineen, pitää yhteyttä laajalle levinneeseen ystäväpiiriin, kokea paikallinen kulttuuri, harrastaa kalastusta, retkeilyä tai muuta, kiertää iloisissa tapahtumissa, tehdä etätöitä tai vain vaihtaa maisemaa – kullekin toiveensa mukaan.

 

Omaehtoisuus on omien mahdollisuuksien ja haaveiden täyttämistä. Ei toisten ihmisten haaveiden täyttämistä. Tunnistan olevani rajoitetusti sosiaalinen, tarvitsen sosiaalisuuden annostelua. Nautin yhdessä tekemistä ja tapaamisista, mutta sen vastapainoksi tarvitsen välillä vapaata virikkeistä. Sosiaalisuuden sopiva annostelu tunnistamalla huolehdin voimavaroistani. Hyvä ja turvallinen yhteisö tukee jäsentensä hyvinvointia jokaisen omilla ehdoilla, ei pyri pakottamaan yhteen kaavaan. Pitäisiköhän meidän paneutua tarkemmin tuohon harrastajien erilaisuuteen, rikkauteen?

 

Syksy on minulle suuri nautinto. Retkeily osana sitä. Matkailuajoneuvo tarjoaa rauhoittumisen hetkiä hienojen tapahtumien väliin. Tankkaan rauhoittumisesta joustavuutta ja herkkyyttä kuunnella muita. Nautitaan siis hienosta syksystä. Miksi ympäri vuoden mukava ajoneuvo pitäisi muka laittaa talviteloille?

 

 

Toteuta paras itsesi!

Lähetä kommentti

0 Kommentit